4 kuukautta vauvan kanssa

Apua mihin nämä kuukaudet menee! Juurihan mä kirjoittelin kolmen kuukauden updatea ja tässä tulee taas uutta. Nyt viimeisen kuukauden aikana on taas tapahtunut niin paljon, että näitä omia fiiliksiä on ihan omaksi iloksikin on kirjoitettava ylös, jotta näihin voi joskus palata.

Kolmen kuukauden kohdalla huomasi tosi konkreettisesti sen, että Miltonin “ameebavaihe” on takana. Tyyppi on paljon aktiivisempi, eikä hän tohdi enää vain hengailla mun mahalla ja/tai rinnalla. Sen sijaan hän haluaa ihan eri tavalla tarkastella maailmaa ja olla aktiivinen leikkivä tyyppi. Samalla hän on myös löytänyt omat raajansa ja oppinut pikkuhiljaa käyttämään niitä. Alkuun se oli vain käsien ihmettelyä ja yks kaks yhtäkkiä hän rupesi tarttumaan leluihin ja löytämään leikkimaton ja muut lelut ihan uudella tapaa. Tämä tuntui tapahtuvan ihan yhdessä yössä! Ei ihme, että tyypit hulinoi näihin aikoihin, kun kehitys on niin hurjaa.

Hän on myös alkanut muodostamaan erilaisia ääniä, joita hän mielellään alkuun harjoitteli yön pikkutunteina. Se ei meitä vanhempia aamuviideltä liiemmin naurattanut, mutta onneksi sitä oopperaa kesti (alkuun) vain viikon verran. Tällä hetkellä hän myös sanoo “mamamamamama”, joka ei varmasti tarkoita yhtään mitään, mutta on hauskaa, kun se kuulostaa ihan siltä, että tyyppi sanoisi “mamma”. Kivaa on ollut myös se, että Milton viihtyy leikkimatolla itsekseenkin pitkiä aikoja leluja tarkastellen. Tätä varmasti kaiholla muistelee siinä kohtaa, kun tyyppi lähtee ryömimään ja itse ei meinaa pysyy perässä.

Unessa on ollut nyt 3-4 kuukauden kieppeillä paljon uusia haasteita, mitä tosiaan uumoilinkin tulevan. Melkein heti kolmen kuukauden mentyä rikki, alkoi nuo yölliset äänenavaukset ja kropan levoton heiluttelu, jotka tulkitsin hulinoiksi. Samalla hän alkoi myös vastustaa nukkumaanmenoa illalla, ja päikkäreistä tuli aikaisempaa levottomampia, jolloin päätettiin tehdä pieniä muutoksia meidän päivärytmiin.

Aamupäikkärit pysyi samana (1,5h), mutta muutettiin lounaspäikkärit kahden tunnin pituisiksi (2,5h sijaan) ja vikat päikkärit tunnin pituiksi (1,5h sijaan). Hereillä oloa ollaan myös muutettu 1,5h -> 2h. Se tuotti hetkellisesti tulosta ja niistä yöhulinoista ja muista sekoilusta päästiin pariksi viikoksi eroon.

Viikon yöhulinoiden jälkeen päästiin ensimmäistä kertaa nauttimaan siitä, että yöherätyksiä oli vain yksi (19-07 välillä). Se tuntui kuukausia kestäneiden rikkinäisten yöunien jälkeen ihan huipulta. Eipä oltaisi tosin uskottu, että tuota seuraa pian ihan ehjät yöunet! Nimittäin nyt olemme aina silloin tällöin saaneet nauttia siitä, että Milton nukkuu täysiä öitä! Ei vielä jokainen yö, mutta välillä kuitenkin. Unisyötän edelleen Miltonin ennen omaa nukkumaanmenoa ja olen lisännyt siihen rutiiniin vaipanvaihdon, jotta hän havahtuu aktiivisemmin syömään. Se on varmasti myös pidentänyt yöunia, kun hän tankkaa kunnolla klo 22 aikaan.

Kun yöunet parani, huomasin päiväunissa selkeän taantuman. Nyt pari viikkoa päikkärit ovat olleet katkonaisia, eikä siihen välttämättä auta edes liikkuvat vaunut. Milton herää milloin sattuu, eikä unille ole enää takaisin menemistä. Olen päättänyt olla stressaamatta siitä liikaa, vaikka se rehellisesti sanottuna ärsyttävää onkin. Päiviä on aika mahdotonta tällä hetkellä suunnitella, ellei isovanhempi / hoitaja vie pidemmälle lounaslenkille. Onneksi apua kuitenkin saa, niin pystyy parina päivänä keskittymään hetkeksi töihinkin. Tämä päiväuni-taantuma on selkeästi vielä sitä hulinointia, mutta onneksi tämäkin on vain vaihe, joka on toivottavasti pian – tai ainakin jossain vaiheessa ohi.

Tämän kaiken lisäksi ensimmäiset hampaat tekevät selkeästi tuloaan. Viimeiset yöt ovat olleet tosi haastavia. Levottomuuden ja itkuisuuden lisäksi Milton kuolaa hurjasti ja pureskelee jatkuvalla syötöllä käsiään. Kaikki merkit tuntuvat siis viittaavan hampaisiin.

Muuten pakko sanoa, että vaikka just nyt väsyttää, niin silti mun mielestä vauva-arki on kuukausi kuukaudelta helpompaa. Esikoisen kohdalla se on varmasti monesti juuri näin, kun tulee varmuutta ja kokemusta vanhempana. Osaa luottaa enemmän omaan vaistoon ja siihen, että tuntee vauvansa parhaiten, mikä on nykyajan informaatioviidakossa aika helpottava tunne. Kuukausi kuukaudelta tyyppi myös kehittyy ja vuorovaikutus on ihan omalla levelillä. Toki se tarkoittaa myös sitä, että tyypille tulee omaa tahtoa ja valveillaoloaika lisääntyy. Eli täytyy vanhempana olla koko ajan “hereillä” ja aktivoida eri tavalla kuin vastasyntyneen kanssa. En ole varmaan eläessäni nauranut näin paljon, kun mitä tämän pikku herran kanssa tulee päivittäin naurettua. Tunteiden kirjo on vauvavuotena kyllä aikamoinen! 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

14 comments

  1. miki March 7, 2021

    You two are AMAZING!
    Miki x

    https://www.littletasteofbeauty.com/

    Reply
  2. Mk March 7, 2021

    Meillä oli aluksi 3 kk iässä päikkärit n. 2 h, 2 h ja illalla 30 min. Toimi pitkään kunnes yhtenä päivänä heräsi ekoilta päikyiltä 40 min jälkeen. Olit että häh.. sama toistui toisenakin päivänä ja yritin kävellä vaunujen ja mutta ei nuku. Viikon meni unet miten sattuu. nyt ollut 3 päivää rytmi minuutilleen että ekat päikyt 30-40 min. Tokat max 2,5 h. Ja kolmannet 20-30 min. Noin raju muutos tapahtui, mutta se toimii. Olin alkuun myös, että apua en tiedä nyt yhtään milloin hän nukkuu mitäkin että en voi mitään suunnitella. Mutta kas, max viikko niin oli ihan uusi ja toimiva rytmi. Noh yöt on mitä on mutta silti olen niin tyytyväinen tuohon rytmiin. Varmasti teilläkin se uusi rytmi muotoutuu pian. :)

    Reply
    • Alexa March 7, 2021

      Joo pitää vähän testailla, että mikä toimii! 😍 Mut selkeästi just ton hereillä olon pidentäminen ja päikkäreiden pieni nipistys jeesaa! xx

      Reply
  3. Suvi March 8, 2021

    Näitä vauva-kuulumisia on tosi hauska lukea, kun meidän poika just täytti 5 kk ja niin moni juttu kuulostaa tutulta! Täällä päästiin kans n 1 kk sit alkaen nauttimaan 19-6.30 yöunista, kun muutettiin päiväunet 9.15-10, 12.15-14.15 ja 16.40-17. Eli pidennettiin selvästi hereilläoloa ja siirryttiin tuohon short-long-shortiin :) aurinkoa teidän perheelle kevääseen! Oot ollut kiva piristys meidän arkeen näiden vauva-juttujen kanssa, iso kiitos! <3

    Reply
    • Alexa March 9, 2021

      Voi kiitos ihana! Ja pitää selkeesti lyhentää entisestään noita lyhyempiä päikkäreitä, jos sais sillä taas hyvät yöunet meille kaikille takas 😍🙏 xx

      Reply
  4. Eve March 8, 2021

    Moi!
    Mikä aivan ihana vauveli teillä onkaan: onnea! Tosi mahtavia yöunia myös hei 😍 Meillä ei ole kukaan lapsista moisia settejä pistelleet öisin nukkuen, vauvoina siis. Aina vähintään pari kolme kertaa on syöty (tosin kakkosen ja kolmosen kohdalla en osaa sanoa montako kertaa yössä kun en oikein kunnolla herännyt niihin, vauva oli siis vieressä). Sellaista mietin, että sitä on sanottu, että vauvaa ei saisi herätellä? Onko se joku “vanhan kansan ohje”, vai joku ihan neuvolan ohje, en oo varma. Se on vaan itellä ollut aina mielessä. Toisaalta sitten taas sellainen lempeä ohjaus kohti hyvää rytmiä varmaan tosi jees. Meillä kaikki on nukkuneet vauvoina aamupäivisin eniten. Saattoivat nukkua 9-12 vaikkapa. Ja sit iltapäivästä lyhyemmin ja alkuillasta vielä semmoset vaunulenkin mittaiset. Muistan ku mua vaivasi erityisesti esikoisen kanssa, et onkohan se nyt ok, kun Keskimmäisten unien pitäisi olla pisimmät 😀 Sit myöhemmin vauvavuonna ekana jäi aina pois noi alkuillan unet. Ja sit reilun vuoden ikäisenä vähitellen on siirrytty yksiin uniin, jotka lounaan jälkeen. Se on “perinteisesti” se vaikein siirtymä, kun tyyppejä vielä vähä nukuttaisi aamupäivisin ja pari kertaa ovatkin sitten nukahtaneet lusikka kådessä lounaspöytään 😄

    Tämä oli tällaista tajunnanvirtaa 🤪 Pointtina ehkä se, että jossain vaiheessa, ei ehkä esikoisen kanssa, mut seki toki mahdollista, voi vain mennä myös ihan vauvantahtisesti ja sekin voi olla tosi jees! Tai sitten ei 😝 Ite oon huomannut, et rytmi hakeutunut silti aina tosi järkeväksi.

    Onnea vielä pienestä ihanuudesta 🥰

    Reply
    • Alexa March 11, 2021

      ❤️❤️❤️ xx

      Reply
  5. Innas March 10, 2021

    Nukkuuko Milton päiväunet vielä ulkona parvekkeella/vaunuissa liikkeessä/tai omassa sängyssä? Ja oliko niin että Milton nukkuu yöt omassa huoneessa sängyssä? Milloin siirryitte sinne, ja miten kuulette jos toisella yöllä ”asiaa”😂?

    Reply
    • Alexa March 11, 2021

      Milton nukkuu nykyään ekat päikkärit sängyssä ja yöt omassa huoneessa. Me siirrettiin hänet sinne tosi nopeesti, ehkä ekan viikon jälkeen, kun täällä on niin huono äänieristys, että ei ole huolta siitä etteikö kuuluisi 😅❤️ Noi päikkärit omassa sängyssä on menneet toistaseksi ihan tuurilla, vielä en ole pitkiä lounaspäikkäreitä testannut sänkyyn. Mutta toivottavasti sekin vielä koittaisi! 😍 xx

      Reply
    • Alexa March 11, 2021

      Milton nukkuu nykyään ekat päikkärit sängyssä ja yöt omassa huoneessa. Me siirrettiin hänet sinne tosi nopeesti, ehkä ekan viikon jälkeen, kun täällä on niin huono äänieristys, että ei ole huolta siitä etteikö kuuluisi 😅❤️ Noi päikkärit omassa sängyssä on menneet toistaseksi ihan tuurilla, vielä en ole pitkiä lounaspäikkäreitä testannut sänkyyn. Mutta toivottavasti sekin vielä koittaisi! 😍 xx

      Reply
  6. Susie March 11, 2021

    Lisääntynyt kuolaaminen ja käsien pureskelu ei vielä välttämättä tarkoita, että on hampaita tulossa. Mäkin luulin, että tulisi jo hampaita, mutta neuvolan mukaan vauvan sylkirauhaset alkava toimia tuossa kolmen-neljän kuukauden iässä, mikä näkyy kuolaamisena, ja käsien vieminen suuhun on tietty vauvalle aivan normaalia tutustumista maailmaan ja itseensä. Meidän kohta kuuden kuukauden ikäinen on kuolannut ja imeskellyt käsiään kohta kolmisen kuukautta eikä hampaista näy vielä merkkiäkään :)

    Reply
    • Alexa March 11, 2021

      Joo näin varmasti on 😅 Jotenkin tuntui siltä, kun oli useampi itkuinen ja tyytymätön päivä yhdistettynä tohon. Nyt on samaa käsien pureskelua ja kuolaamista, mutta paljon tyytyväisempi vauva. Eli varmaan juuri niin kun sanoit! 🙏 xx

      Reply
  7. Eve March 15, 2021

    Hauska pointti muuten tuo, että kun kuolaa niin olisi hampaita tulossa. Meidän kuopus kun kuolasi ja söi käsiään niin KAIKKI jaksoivat aina kommentoida, että hampaita tulossa. Tyyppi sai ekan hampaansa yksivuotiaana 😄

    Reply