10 kuukautta vauvan kanssa

Kohta tyypillä on jo vuosi mittarissa! Nyt todella ymmärrän, kun sanotaan että vauvavuosi menee nopeasti. 9 kuukauden päivitys jäi välistä, kun meillä vähän väsy painoi. Kesällä nukuttiin pitkästä aikaa huonosti, oli ensimmäiset flunssat, hampaat ja ihan yleinen meno alkoi myös olemaan aika kova tyypin tutkiessa maailmaa. Nyt kymmenen kuukautta mittarissa ja pari levollisempaa viikkoa takana. Saatiin unet takaisin kuntoon (syliin-sänkyyn) unikoululla ja se oli tällä kertaa huomattavasti nopeampi ja kivuttomampi prosessi kun edellisellä kerralla, joskus 5-6 kuukauden kohdalla. Aikaisemmin kesällä olin niin väsynyt, että en jaksanut taistella ja annoin öisin / välillä päikkäreille pulloa sänkyyn. Mikä on tietysti monesta ihan no-no, mutta välillä tarvitsee vain mennä helpomman kautta. Onneksi sen poisjättäminen ei tuottanut suuria haasteita, ihan vain muutamat vaikeammat päikkärit. Että sitä onkin energinen, kun koko perhe on nukkunut yönsä hyvin ja päikkäreilläkin ehtii tekemään jotain. Olin tässä parissa kuukaudessa ihan unohtanut, että minkälaista on olla kunnolla levännyt. Kohti uusia vaiheita siis! 😂

Tämä 10kk on ollut taas ihanaa aikaa! Flunssien, hampaiden ja kuumien helleöiden jälkeen osaa kyllä arvostaa smooth sailingia, vaikka se kestäisi vain hetken. Tässä iässä lapsi on vielä vähän vauva, mutta jo niin oma persoonansa – siinä on jotain niin sympaattista! Ekat taidot tuo niin paljon iloa koko perheelle, jotain sellaista mitä ei ole koskaan aikaisemmin kokenut.

Arki tuntuu myös nykyään tosi selkeältä, eikä ainakaan tällä hetkellä raskaalta. Päivärytmi on aina aika samanlainen ja tosi toimiva, vaikka en pidäkään mistään tarkasta rytmistä kiinni. Herra nukkuu kahdet 1-2h päikkärit ja menee edelleen seiskalta nukkumaan. Päivät myös sujuu nopeammin, kun nykyään pystyy kunnolla leikkimään ja käymään puistossa.

Vaikka arki sujuukin rutiinilla ja nautin kovasti tästä ajasta, niin on sanottava että tunnen ajoittain myös riittämättömyyden tunnetta. Sitä niin haluaisi olla läsnäoleva äiti, puoliso, ystävä ja vielä suorittaa työt kunnialla. Ei auta kun olla itselleen armollinen ja tunnustettava, että tämä on pieni aika elämästä ja en voi odottaa itseltäni samaa kuin aikana ennen lasta. On vain priorisoitava asioita uudella tavalla ja mietittävä, että mikä tuottaa iloa ja mikä ei, mikä on välttämätöntä ja mikä ei.

Vaikka tässä ollaan jo kymmenen kuukautta eletty perheenä, niin koko ajan tapahtuu ja vaiheita tulee ja menee. Se ei kuulemma ihan heti ole loppumassa! 😂 Mitään en silti vaihtaisi. Se fiilis kun näkee aamulla tyypin hymyn on jotain niin korvaamatonta. Puhumattakaan siitä, kun on poissa lapsen luota asioilla ja oikein odottaa että pääsee näkemään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

7 comments

  1. Anni August 30, 2021

    Miten teillä on toiminut nuo unikoulut? Kaunako meni, ennen kuin tuotti tulosta? Aiheuttiko ne paljon itkua ja stressiä? Entä miksi päädyitte syliin-sänkyyn-unikouluun? Oliko teillä kokeilussa muitakin unikouluja? Kyselen, kun itsellä ei vielä ole kokemusta (poika 4 kk) ja mietin, että ryhtyäkö vai ei.

    Reply
  2. Jenni - BMH August 31, 2021

    Kyllä. :D Mun tytöt on pian 4 ja 6 vuotiaita ja vaiheita riittää edelleen. Ja kun sanotaan, että tekevälle sattuu, niin lasten kanssa sitä toivoisi, että sattuisi vähän vähemmän. Jokainen tapaturma näiden kanssa vanhentaa mua noin kymmenellä vuodella kerrallaan. :D

    Reply
  3. miki August 31, 2021

    You two are amazing !!
    Miki x

    https://www.littletasteofbeauty.com/

    Reply
  4. Mami September 1, 2021

    Kiitos Alexa blogistasi, olen seurannut sinua alusta asti. Toivon hartaasti, että jaksat jatkaa! Joku lukija toivoi aiemmin, että teksti olisi tummempaa, yhdyn toiveeseen. Vaikka luen blogiasi Maciltä, on silti vaikeaa saada selvää liian himmeästä harmaasta tekstistä.

    Reply
    • Alexa September 3, 2021

      Hei kiitos, ihana palaute! 😍🙏 xx

      Reply
  5. Mustikka September 1, 2021

    Moikka! Halusin kommentoida, että on tosi jees,kun edelleen kirjoitat myös blogia. Oon sen verran vanhanaikainen, että tykkään enemmän blogeista kuin instasta, koska mulle pidemmät tekstit on se juttu, ei niinkään instan visuaalisuus. On ollut kiva lukea teidän vaiheista näin 6kk pikkumiehen äitinä. <3 Toivottavasti jatkat edelleen!

    Reply
    • Alexa September 3, 2021

      Voi kiitos hei ihana kuulla, tulipa hyvä mieli! 😍 xx

      Reply