Remppa, asuntolaina & raha

Ajattelin että olisi ihan hauska kertoa teille vähän asuntoprojektin historiasta. Siitä miten päädyttiin myymään vanha, löydettiin uusi ja miten kaikki eteni. Koko projekti oli nimittäin monen sattuman summa!

Kun ostettiin tämä vanha asunto, niin meillä oli mielessä selkeä tavoite. Remontoidaan hyvin ja tehdään voittoa. Laitettiin siis säästömme peliin ja otettiin lisäksi asuntolainaa. Viime kesänä tuli sellainen olo että aika voisi olla kypsä myymiseen, joskin markkinatilanne oli aika huono. Luotettiin vaistoomme ja pistimme asunnon myyntiin. Emme tosiaan siinä vaiheessa tietäneet seuraavasta projektista mitään, ja mentiin rohkeasti riskillä. Ikävimmässä tilanteessa olisimme joutuneet asua vuokralla ties kuinka kauan, mutta meillä molemmilla oli alitajuisesti sellainen olo että kaikki järjestyy.

Saimme heti myynti-ilmoituksen laitettua lukuisia yhteydenottoja, ja pidimme täällä viikon ajan useita näyttöjä. Samaan aikaan myyntiin oli tullut täydellinen remonttikohde haluamaltamme alueelta (Punavuori-Kamppi), ja menimme samantien katsomaan sitä paikanpäälle. Hinta oli kohtuullinen, yhtiövastike minimaallinen ja pohja oli täysin muuntelukelpoinen. Tiesimme heti että tämä se on, mutta oma asunto tulisi vielä myydä ennen tarjouksen jättämistä. Samaan aikaan saimme tarjouksen vanhasta asunnostamme (kohtaloa?), ja ostaja oli kaiken lisäksi vielä todella joustava. Sovimme kaupat ostajan kanssa, ja aloitimme tarjouskilpailun uudesta kohteesta. Ostajaehdokkaita oli useampia ja kilpailu oli kova. Muutaman levottomasti nukutun yön jälkeen saimme tietää olevamme uuden asunnon omistajia. Hurraa! En vieläkään ymmärrä miten kaikki meni niin nappiin. Uskomatonta!

Miten löysimme hyvän rempparyhmän kohteeseen? Heh tämä onkin hauska tarina… Ystäväni Meri houkutteli mut bileristeilylle (mitä, minä?) viime kesänä, ja täysin sponttaanisti lähdin bailaamaan Merin ystäväporukan kanssa paatille. Tutustuin illan aikana Merin ystäviin Emmaan ja Aleksiin, mutta ei ehditty illan aikana montaa sanaa vaihtamaan. Muutama päivä risteilyn jälkeen näin Emman ja Aleksin istuvan naapurikahvilassamme, ja menin sisälle moikkaamaan – vaikka ei edes kunnolla tunnettukaan. Höpötettiin niitä näitä, ja kävi ilmi että pariskunnalla on iso remppaprojekti juuri meneillään. Aleksi kovasti kehui työmiehiä, ja kesän aikana päästiin useaan otteeseen seuraamassa työn edistymistä heidän työmaallaan. Sponttaanista risteilystä jäi siis käteen mahtavia uusia tuttavuuksia, ja mitä parhain remppatiimi. En tiedä miten ikinä oltaisiin löydetty noin taitavia kundeja tekemään, jos emme olisi saaneet Emmalta ja Aleksilta tätä kullanarvoista vinkkiä.

Miten meillä on varaa? Tästä on tullut hurjasti kysymyksiä, ja voin paljastaa tämän suuren mysteerin. Kun otimme ensimmäisen asuntolainan, niin tein yhtä päivätyötä kuusi päivää viikossa, ja sain siitä vakaata kuukausipalkkaa. Äitini suostui lainani takaajaksi, ja pitkien lainaneuvottelujen (ja säästösuunnitelmien) jälkeen sain pankista asuntolainaa. Mieheni osoittautui myöskin ihan kelvolliseksi lainansaajaksi, ja täten sai lainaa asuntoa varten. Vuosien saatossa blogista tuli toinen työni, ja tuloni kasvoivat siinä sivussa. Rempatessa asunnon arvo nousi, joten teimme voittoa myydessämme sen. Saimme ostettua uuden asunnon kutakuinkin vanhan asuntomme hinnalla, ja jouduimme ottamaan vain remppalainaa siihen päälle. Yhtiövastike on myös huomattavasti pienempi tähän aikaisempaan asuntoon verrattuna, joten kuukausimenot ei juurikaan muutu uuden asunnon myötä. Keskustassa vuokrataso on myös niin korkea, että olemme kokeneet tämän paremmaksi tavaksi ihan tulevaisuuttakin ajatellen. Vaikka lainasta maksaa korkoja, niin suurinosa asuntomenoista menee kuitenkin itselle säästöön. Sen suurempaa mysteeriä ei tähän liity! :)

Nyt tämän uuden asunnon kaupoista on kulunut viisi kuukautta (jestas mihin tämä aika oikein menee?), ja remppa on kestänyt reilu kolme kuukautta. Muutamia mutkia on ollut matkassa, mutta aika mukavasti meillä on kuitenkin mennyt. Muutto on toivottavasti helmikuun aikana, ja sitten alkaakin uusi kappale elämässämme. Mahtavaa!

P.S. Jos haluat tietää lisää, niin kannattaa kurkata myös tämä remppa -aiheinen kysymyspostaus!

I’m really sorry for not translating this time. I hope you understand! 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

11 comments

  1. Diggiloo January 20, 2015

    Hyvä postausidea! Saanko udella, että saitteko järkättyä lainaan jotain korkokattoa tms., koska tällä hetkellähän korot on tosi matalat, mutta etenkin suurilla lainoilla ja pitkillä laina-ajoilla tulisi varautua myös korkojen reippaaseenkin nousuun? Itse en uskaltaisi ottaa niin isoa lainaa, että tarvitsisin jonkun takaajaksi. Ei tietenkään ole minun päänvaivani, jos joku uskaltaa.

    Reply
    • Alexa January 20, 2015

      Kiva kuulla! Joo, lainaehdot on kyllä ihan kunnossa ja korkojen nousuun on tietysti varauduttu. Säästän aina joka kuukausi myös “pahan päivän varalle”, jotta ei sellaisessa tilanteessa joudu ihan pulaan :) xx

      Reply
  2. Outi January 20, 2015

    On kummaa, miten paljon ihmetellään sitä, miten on varaa ostaa asuntoa Helsingistä. Itse ostin 20-vuotiaana oman yksiön, johon olin säästänyt jokikisen sentin aivan itse. Töitä kun olen tehnyt jo alaikäisestä saakka. Siinä ei todellakaan ole mitään mysteeriä. Jos sinulla on säännölliset tulot ja tarpeeksi säästöjä sekä pelisilmää lainanhakureissulla, niin lainan kyllä saa. En voisi kuvitellakaan, että maksaisin Helsingin vuokria. Omat kulut on niin paljon pienemmät kuin mitä vuokralla olisi kuukaudessa. Ja unohtamatta sitä tärkeintä – lainanlyhennys menee suoraan “säästöön”. :) Onnea teidän remontin viime metreille! :)

    Reply
    • Alexa January 20, 2015

      Juuri näin! Kiitos kovasti :) xx

      Reply
    • Omppu January 21, 2015

      Tänä päivänä on asiat toisin. Vaikka sinulla olisi säännölliset tulot, vaatii usein pankki aikamoisia alkupanoksia, vähintään 10 %, jos on enemmän, on lainan korko vähemmän.
      Yksiöiden hinta tänä päivänä on vähintään 100 000, kuinka monella on 15 tuhatta säästössä ? Jos käyt töissä, asut vuokralla, voi mennä muutama vuosikin käsirahan säästämiseen.
      Omat vanhempani ostivat loistopaikalta omakotitalon ja myivät sen 3 vuotta myöhemmin tehden 20 000 tappiota. Paikkakunnan isoimmalle työnantajalle oli tullut lappu kouraan ja tuhansia ihmisiä oli joutuneet työttömiksi.
      Pitkässä juoksussa sanotaan että asuntosijoittaminen, kun käyttää asunnon omana kotinaan on kannattavaa, mutta siinä tärkeintä on aina 3 kiinteistövälittäjän sääntöä : sijainti, sijainti, sijainti.
      Siitä huolimatta mitä jos naapuritaloon tuleekin huumeneulojen vaihtopaikka tai Hurstin leipäjono ? Vaikka osaisit kuinka lukea kristallipallosta, joku muu voi päättää asiat sinun puolestasi toisin ja alueen arvo voi tippua kuin lehmän häntä
      Keskusta, Punavuori – Kamppi akseli on turvallista, mutta Punavuoressa oleva miesten yömaja kyllä pitää vastapäätä olevan taloyhtiön neliöhintoja alempana kuin 100 m päässä.
      Kun tutkii mitä lyhennys virallisesti pitää sisällään, siinähän on osa lyhennystä ja osa on korkoja. Vielä osa korkomenoista on verotusvähennyskelpoista mutta varmaan on että se joku päivä loppuu. Lisäksi päälle tulee yhtiövastike. Helsinki on täynnä asuntoja, jotka ovat huonosti hoidettuja. Itse himoitsen salaa asuntoa, johon tulee keväällä kattoremontti, kesällä julkisivu ja 5 v sisällä putkiremontti. Näiden yhteissumma on 250 000 euroa ko asuntoa kohti.
      Sijoittaminen on taitolaji ja isot pisteet isosta erävoitosta.

      Reply
      • Outi January 22, 2015

        Säästäminen on toki jokaiselle oma valinta tai ei aina edes sitä. 15 tonnia säästöjä vaatii toki vuosia. Lainanlyhennys on oma osuutensa, lisänä ovat korkokulut. Puhuinkin kommentissasi lyhennyksestä. :) Ja tosiaan Helsingistä on nyt kyse. Helsingin asunnot ovat pääasiassa arvoltaan hyvin säilyviä ja nyt väitän ettei arvoon vaikuta viereinen leipä jono. :) Lainan saa kyllä ilman huimaa alkupääomaakin. Pankit eivät katso lainanhakijakandidaatteja minkään taulukon mukaan.

        Reply
        • omppu January 24, 2015

          Nyt puhun tästä päivästä. Tänä päivänä vaaditaan enemmän pääomaa kuin esim 5 v sitten.

          Pienempi käsiraha = suurempi korkoprosentti lainassa.

          Ystäväpariskunta ostivat ensimmäisen omistusasunnon vuonna 2009, ottivat 100 % lainalla, takaus tuli kummankin vanhemmalta. Lähettivät kaikkiin pankkeihin lainakyselyn ja vain 2 vastasi. Pankeilla ei ole varaa ottaa riskejä ja pariskunta 2 vuoden päästä erosi, oli seuraavat ongelmat edessä. Laina ei ole lyhentynyt juuri lainkaan, koska valtaosa lyhennyksestä koski korkoa. Siinä sitten asuivat koko myyntiajan yhdessä, kummallakaan ei ollut varaa maksaa sekä vuokraa että omaa asuttaan lainasta ja muista kuluista.

          Vakituisten työpaikkojen saanti on hankalempaa, jos teet osa-aikaista, se on miinustekijä, jos sinulla ei ole työvuosia tarpeeksi, se on toinen miinustekijä, pankit todellakin arvostelee maksukyvyn ihan peruslogiikan mukaan jotka tänä päivänä ovat täysin eri asia kuin vuosia sitten. Eli kyllä, lainan hakija taulukoidaan ja sen mukaan lainaa mahdollisesta tarjotaan.

          Ja leipäjonoasiassa olet täysin pienessä. Pelkästään leipäjonon uudelleen sijoittaminen sai aikaan arvonalennusta ehkä uudessa sijainnissaan.

          Hyviä hinnanalennuksia on myös Punavuoressa sijaitseva miesten yömaja. googlaa osoite ja tarkista oikotieltä hinnat. Julkista tietoa ja eron huomaa helposti. Myös samalla voi tarkistaa tukiasuntojen tilanteen. Ihan sama miinustekijä ja KYLLÄ, näiden tuleminen tiputtaa asunnon arvoa ja vaikeuttaa jälleenmyyntiä huomattavasti.

          Reply
  3. theeditorspicks January 21, 2015

    Heippa!

    Hyvä postaus, aina on kiva kuulla erilaisista tavoista järjestää asioita ja ottaa opiksikin :)

    Se jäi kiinnostamaan, että kuinka löysitte uuden asuntonne? Kuulitteko joltakin tutulta, näittekö ilmoituksen ikkunassa tms? Mitä mieltä olet, saako edullisemmista asunnoista tietää jostakin muualta kuin esim. etuovi.comista tai Oikotieltä? Ja onko uusi asuntonne välittäjän kautta vai suoraan myyjältä? Entäpä käytittekö nykyistä asuntoanne myydessä välittäjää? Ja, jos ei, niin miten varmistitte kaikki paperisota-asiat? Huh, kiitti ja kuitti :v

    Reply
    • Alexa January 21, 2015

      Kiitos hyvistä kysymyksistä! Oikotietä ja Etuovea selattiin raivokkaasti, ja sieltä se sitten löytyikin. Uusi asunto on välittäjältä, kun kyse oli tosiaan kuolinpesästä niin omistajia oli useampi. Emme käyttäneet välittäjää myydessämme omamme, sillä emme kokeneet siihen tarvetta. Hyvin meni ilmankin, vaikka välittäjät kovasti soittelivat ja olisivat halunneet olla myymässä. Paperisodassa ei ollut oikeastaan mitään sen kummallisempaa! Kerran asuntokaupat tehneenä ne meni aika rutiinilla, ja kyllä tietysti pankistakin sai apua :) xx

      Reply
  4. :D January 22, 2015

    Omppu puhuu painavaa asiaa.

    Meidät suomalaiset on “harhautettu” uskomaan että kuka tahansa voi/kannattaa ostaa mistä tahansa millaisen tahansa loukon ja uskoa että siinä on pesämunaa. Kanin kakka, ja haiseva sellainen!! Mulla on parikin enenmmän kuin erittäin pienituloista yksinhuoltajatuttua joka pankin myyntipuheiden takia ja omaa yksinkertaisuuttaan ovat sellaisessa harhassa että kannattaa maksaa asuntolainaa (johon eivät saa mitään tukia!) 70-luvun elementtitalosta…. johon muutaman vuoden kuluttua putki-ym.muiden remppojen alettua niiden kustannukset ylittävät reippaasti asunnon arvon! No, itse asiassa toinen joutui asuntonsa juuri myymään, pystyttyään vuosien aikana maksamaan melkein vain korkoja, kalliin yhtiövastikkeen vuoksi. Tämä siis keskikokoisessa rannikkokaupungissa, tilanne on taatusti maalla, muuttotappiokaupungeissa, ymym vielä paljon karumpi.

    Todellisia sijoitusasuntoja ovat suurien kaupunkien keskustojen wanhojen talojen arvoasunnot, kunhan niiden ympäristölle ei käy mitään Ompun mainitsemaa.

    Te olette kyllä tainneet syntyä sekä onnellisten tähtien alla että kultalusikat suussa. Kumarrukset siitä. ;D

    Reply
    • omppu January 24, 2015

      Ja kuinka paljon on ihmisiä, jotka oikeasti kuvittelevat että osaavat sisustaa ?
      Kun katsoo oikotien ilmoituksia, ei sieltä juurikaan löydy alexan tulevan kodin näköisiä kuvia. Jossain on, mutta väitän että 95 % ei löydy.
      sitä voidaan tehdä arvokkaita pintaremontteja ja kuvitellaan että tämä helpottaa myymistä tai nostaa asunnon arvoa, mutta jos maku onkin vanhentunut ja kausi on vaihtunut, tällöin ulkonäkö on taas miinustekijä.
      vielä kerran, upeaa että teillä kävi näin. Tätä yhtä asuntoa kun olen seurannut, se on ollut kohta vuoden myynnissä ja välittäjä kertoi ettei yhtään tarjousta ole tullut.
      Nopeat kaupat, oli asunto minkälainen tahansa johtuu siitä että oikea asunto ja oikea ostaja ovat olleet samaan aikaan liikkeellä. Kaikilla ei ole niin hyvä tuuri.

      Reply