Pitkästä aikaa täällä blogin puolella! Ja tällä kertaa jotain ihan muuta kuin mammajuttuja. Innostuin fiilistelemään kesävaatteita, sillä tajusin että mulla ei ole juuri mitään kesävaatteita kaapissa odottamassa. Viime kesänä olin raskaana ja viiletin pitkälti samat mekot päällä läpi kesän. Sitä edellisenä kesänä oli taas jalka paketissa koko lomakauden, eikä pukeutumista päässyt fiilistelemään. Ei sillä että mulla olisi aina hirveästi eri asuja plakkarissa. Oon pitkälti se tylsä tyyppi, jolla on muutama ajaton luottoasu, jotka kulutetaan puhki. Jos mun vaatekaappiin kurkistaa, niin ei tosiaan heti arvaisi, että kyseessä on tyylibloggaajaksikin tituleerattu tyyppi. Tosin Instan puolella vilahtaa aika usein samanlaiset asut, eikä se haittaa mua ollenkaan. Ehkä seuraajistakin on kivaa nähdä samoja juttuja eri tavalla stailattuna? Klassiset perusvaatteet toimii aina ja niitä eri tavalla asustaen pystyy fiilistä muuttamaan rennommasta juhlavampaan.
Tästä kollaasista multa tosiaan löytyy toi toppi, housut ja korilaukku. Loput on omalla toivelistalla ja tolla setillä suunnilleen pärjäisikin läpi kesän. Ellei tule taas joku legendaarinen +10 asteen kesä, jolloin kietoudun meidän Almadan neuleisiin, kuten muuten vuoden ympäri.
Meidän vauva on jo puolivuotias! Tuntuu hassulta ylipäätään sanoa Miltonia vauvaksi, kun tyyppi tuntuu jo ihan pieneltä taaperolta. Tuntuu todella kliseiseltä sanoa, että aika menee vauvavuotena nopeasti, mutta niin se vain on. Tavallaan tuntuu, kuin Milton olisi ollut meidän kanssa aina, mutta samalla tämä kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Ekoista kuukausista en muista enää mitään, mutta onneksi olen kirjoitellut näitä kuulumisia ylös. Niihin on kiva palata sitten joskus myöhemmin.
Viiden ja kuuden kuukauden välissä on tapahtunut taas paljon! Ruokarytmi on pikku hiljaa vakiintunut (toistaiseksi kaksi soseannosta ja iltapuuro riittää hyvin) ja ylipäätään syöminen luonnistuu helpommin. Nyt kun lusikasta menee jo jotain masuun asti, niin yöunetkin ovat parantuneet. Meillä se ei tosiaan tapahtunut yhdessä yössä (kuten moni hehkuttaa puuron aloittamiseen liittyen), vaan otti melkein kuukauden, että tyyppi sai jutun juonesta kiinni. Kiinteiden aloittaminen toi myös mukanaan vatsavaivoja, mikä teki arjesta hetkellisesti hiukan haastavaa, kun lapsella oli koko ajan huono olla… En osannut ollenkaan varautua siihen, mutta on toki loogista, että tossa kohtaa ihmisen suolisto kehittyy askeleen eteenpäin. Nyt kun ruoka ja uni maistuu, niin tyyppi on taas yhtä aurinkoa. Se antaa myös vanhemmille hurjasti energiaa arkeen.
5-6kk kohdalla aloimme testaamaan vauvantahtisia unia ja sen myötä meidän rytmi näyttää tältä:
07:30 herätys 9:30 päikkärit (1-2h) ~13-15 päikkärit (määrä ja aika vaihtelee aamupäikkäreistä riippuen) 16:45 vartin tehotorkut tarvittaessa 19:00 nukkumaan
Herätys ja nukkumaanmeno ovat vakioita, mutta noi päikkärit vähän elää ja se on tosi ok.
Päästiin myös vihdoin vaihtamaan vaunukoppa istuinosaan ja ai että mitä luksusta se onkaan! Milton näkee hereillä ollessaan maisemia ja vaunut on myös huomattavasti kevyemmät työntää.
Tämä 5-6kk on ollut myös siitä jännää aikaa, että Milton haluaa puuhastella koko ajan jotain, mutta ei vielä liiku itsenäisesti. Eli meikäläinen saa olla keksimässä aktiviteettia toisensa perään. Hommaa pikkusen kanssa siis riittää, mutta samalla tyypin kehitystä on mielettömän palkitsevaa seurata.
Kuulumisia taas riittää! Maaliskuu oli töiden osalta kiireisin koko vuoteen. Tein töitä aina Miltonin nukkuessa, ja kun alla oli vielä monen viikon hulinat ja siitä seuranneet univelat, niin meininki oli kieltämättä vähintäänkin mielenkiintoinen. Viimeiset pari viikkoa ovat taas olleet hiljaisempia ja vaikka työtäni rakastan, niin tämä hiljaisempi jakso tuli juuri sopivaan kohtaan. Viime viikon podijaksossa avauduinkin siitä, että olen viime aikoina kärsinyt jäätävistä hormonimyrskyistä. Alakuloisuus, epätoivo ja turvotus tuntuu ihan vanhalta kunnon PMS-paholaiselta, tosin tällä kertaa potenssiin sata. Tuntuu siltä, kun kroppa tarjoilisi koko vuoden missatut PMS-oireet kerralla – siitäs saat! Moni myös vinkkasi siitä, että kun lopettaa imetyksen (tai jättää esim. yöimetyksen, kuten minä muutamia viikkoja sitten), niin voi tulla samoja tuntemuksia. Oli kyse sitten kummasta tahansa, niin fiilis on ollut kaikkea muuta kuin hyvä. Pää on ollut aivan sekaisin, eikä oikein mikään ole innostanut. Mielen on vallannut sellainen “olen ihan paska kaikessa” -fiilis, eli ihan perinteinen PMS-ylläri. On myös hurjaa, että vaikka kuinka tiedostaa hormonien olevan kaiken takana, niin tilanteen ollessa päällä, sekään tieto ei auta. Maaliskuun kokonaiskuormaa lisäsi myös meidän asuntoprojektissa koko ajan tapahtuvat kaiken maailman käänteet, jotka hidastavat projektin etenemistä. Aina kun luulemme, että “jes nyt työt alkaa!”, niin jotain ikävää tapahtuu. Onneksi telineet ovat nyt paikoillaan ja työmaahissi valmiina käyttöön, mutta nyt meillä tuli urakoitsijan kanssa uusia hidasteita eteen. Saa nähdä kauan tämä taas ottaa… Täällä on siis hiukan turhautumista ilmassa senkin suhteen. Avaan varmasti joskus myöhemmin kaikkia noita käänteitä, sillä jo tähän mennessä koko projektista olisi saanut ihan kelpo realityn.
Olen siis hyvällä omatunnolla ottanut vähän hitaamman työtahdin ja keskittynyt täysillä mammailuun. Huhtikuu on pitkälti mennyt kotona leikkien sekä pitkistä vaunulenkeistä nauttien. Olen myös ottanut omaa aikaa silloin kun herra nukkuu. Vetänyt aamulla peiton korviin ja antanut Joksun hoitaa aamutoimet, sekä illalla saunonut ja tuijotellut jotain ihanaa roska-realitya. Tai sitten meidän uutta lempparia, nimittäin Formula1 Drive to Survive -dokkaria Netfilixistä. Ei heti uskoisi, mutta ihan sairaan koukuttava! Täynnä draamaa ja mielenkiintoisia käänteitä.
Nyt pari viikkoa kestäneen alakuloisuuden jälkeen, tuntuu taas siltä, että mieli on pikkasen kirkkaampi ja pahin hormoniaalto on tältä osin selätetty. Halusin kirjoittaa tästä, jotta siellä samassa tilanteessa olevat pystyy tunnistamaan fiilikset, mikäli sellaisia jossain kohtaa tulee.
Mutta tällaista tänne! Onneksi fiilis on nyt huomattavasti parempi. Kaikkea se keho ja mieli käykin läpi palautuessaan raskaudesta ja synnytyksestä. Kirjoittelen vielä enemmän viiden kuukauden kuulumisia viikon päästä. Tuntuu, että kuukaudessa on taas tapahtunut hurjasti!
