8 KUUKAUTTA VAUVAN KANSSA

Kahdeksan kuukautta tuli hetki sitten mittariin! En mä kestä. Kuukaudessa ehtii aina tapahtumaan niin paljon, että näitä kirjoittaessa mun täytyy aina lukea edellinen kuukausiraportti, että muistan mihin viimeksi jäätiin. Joka kerta olen yhtä ihmeissäni siitä kuinka mittava yksi kuukausi on tuon pienen herran elämässä. Mittava, mutta menee samalla ihan salamannopeasti.

7-8 kuukausi on ollut edelleen yhtä mukavaa aikaa, kuin 6-7 kuukautta. Yöt ovat menneet pitkälti mukavasti, paitsi kovimmilla helteillä tyyppi heräilee juomaan pari kertaa yössä. Unohdin viime kuukausiraportissa kertoa, että ollaan jo useita kuukausia sitten heitetty kaikki unisäännöt romukoppaan. Se oli paras päätös ikinä! Tyyppi nukkuu kahdet päikkärit päivässä, menee n. 19 nukkumaan ja heräilee suunnilleen 7 aikoihin itsenäisesti. Suosittiin tarkkaa rytmiä 3-4 kuukauden tienoilla ja se oli varmasti siihen hetkeen sopiva päätös ja toimi silloin, kun oli itse niin hukassa työn ja vauva-arjen yhteensovittamisen kanssa. Se helpotti sopeutumista, kun oli jonkinlainen rytmi.

Sen lisäksi automatkat ovat viimein alkaneet sujumaan! Luojalle siitä kiitos. Ensimmäisinä kuukausina automatkat meni kuin siivillä, mutta jotain tapahtui 3-4 kuukauden välillä. Tyyppi alkoi inhoamaan automatkoja yli kaiken ja niin inhottiin kyllä mekin. Tilanne eskaloitui siihen, että välteltiin autoa minkä pystyttiin. Nyt viimeisen kuukauden aikana tilanne on yhtäkkiä muuttunut täysin. Hän joko nukkuu tai on suht tyytyväinen pieni reissaaja. Ei olla toki tehty tuntia pidempiä reissuja vielä, mutta tämä on jo erävoitto. Varmasti yksi suuri tekijä oli kaukalon vaihtaminen istuimeen, sillä onhan siinä huomattavasti mukavampi köllötellä. Muutos ei tapahtunut heti istuimeen vaihtaessa, mutta kyllä se varmasti jonkin verran auttoi.

Viime viikkoina herrasta on tullut myös huomattavasti ketterämpi liikkuja. Suuri muutos tapahtui ihan parissa päivässä ja sitä edelsi muutama todella levoton yö – kehitystä siis havaittavissa! Samoihin aikoihin myös höpöttely muuttui enemmän puhetta muistuttavaksi. Onhan se vielä kaukana siitä, mutta höpinä koostuu “lauseista”, jossa on eri äänialoja.

Nyt ollaan tosiaan Lindaa moikkaamassa Tukholmassa ja voin kirjoittaa matkustamisesta vauvan kanssa ihan oman postauksensa.

KESÄN SENSAI-SUOSIKIT

kaupallinen yhteistyö: SENSAI

On ollut ihan huippua tehdä SENSAIn kanssa yhteistyötä nyt vuoden verran ja kuulemma tekin olette löytäneet mun suositusten joukosta uusia lemppareita. Nyt kun kesäkuukin virallisesti vaihtui, niin ajattelin tulla vinkkaamaan mun suosikkituotteista kesään. Nämä on täydellisiä tuotteita pikaiseen freesaukseen.

Saatte muuten Stockalta -20% alea SENSAI-tuotteista 20.6 asti koodilla Alexa20sensai.

Glowing Base sisältää valoa heijastavia ainesosia ja samalla korjaa ihon sävyä antaen sille terveen hehkun. Tykkään sekoittaa tätä meikkivoiteeseen tai SENSAI:n Bronzing Geliin antamaan extra hehkua. Glowing base toimii myös nestemäisenä highlighterina.

SENSAI Total Lip Treatmentistä olen puhunut monet kerrat (paras huulirasva ikinä), mutta samasta sarjasta löytyy tosiaan myös ihana huulikiilto Total Lip Gloss. Se on koostumukseltaan todella hoitava ja antaa upean kuullon olematta kuitenkaan tahmea. Lämmin suositus siis myös tälle! Oma suosikkini on tämä läpikuultava, mutta punaisten huulien rakastajalle löytyy myös upeita sävyjä.

Tässä on mun muutaman minuutin pikafreesaus. Iholla Bronzing Gel ja Glowing Base miksattuna. Sen lisäksi Glowing Basea poskipäissä. Kulmissa kevyesti kulmakynää ja huulilla Total Lip Treatment.

SENSAI-tuotteet

Bronzing Gel (Amber Bronze) | Styling Brow Pencil (Taupe) | Glowing Base,
Total Lip Gloss | Total Lip Treatment

kuvat: Juuli Rönkä

7 KUUKAUTTA VAUVAN KANSSA

Tämä 6-7 kuukauden ikä on ollut IHANAA! Voin rehellisesti sanoa nauttineeni ensimmäistä kertaa 100% vauva-arjesta. Enää ei ole tarvinnut stressata päiväunista, ruoka maistuu ja yölläkin nukutaan hyvin. Sen lisäksi arki on muotoutunut meidän perheen näköiseksi ja tämä vauva-arki tuntuu nyt normaalilta, eikä miltään jännittävältä larppaukselta. Alkuun sitä ajatteli, että vauva-arki tuntuisi heti luonnolliselta, mutta ainakin omalla kohdallani se otti aikaa.

Myös yksi iso tekijä on varmasti ne kuuluisat täydet yöunet. Olen pohtinut paljon sitä, että miten ne lopulta saavutettiin ja uskon, että se oli monen asian summa. Yksi merkittävä asia oli se, kun heijasteet (tahaton sätkiminen) loppui ja vauva pystyi itse kontrolloimaan liikkeitään. Toinen oli se, kun kyljelleen kääntyminen alkoi luonnistumaan, sillä se myös oletettavasti helpottaa mukavan asennon löytämistä ja sen vaihtamista itsenäisesti. Siihen päälle vielä se imetyksen lopettaminen. Öiset tissihengailut loppui ensin pulloon vaihtaen ja sen jälkeen kun iltapuuro alkoi maistumaan, niin yösyötöt jäi pitkälti kokonaan. En siis osaa sanoa yhtä taikatemppua ehjiin yöuniin, sillä ainakin meillä se oli selkeästi monen asian summa.

Nukkumisessa tapahtui muitakin selkeitä muutoksia 6kk kohdalla. Unentarve on huomattavasti vähäisempi ja kahdet päikkärit riittää oikein hyvin. Ensimmäiset nukutaan kotona ja toiset yleensä lenkillä. Yliväsymystä ei onneksi tarvitse enää pelätä, kun unet ei ole enää minuutin päälle – mikä helpoitus! Samoin vaunutella voi koska vain, sillä tyyppi viihtyy vaunuissa myös hereillä.

Muistelen imetystä lämmöllä (erityisesti ensimmäisinä kuukausina sen pienen nyytin kanssa!), mutta koen myös, että lopettaminen on tehnyt meidän vauva-arjesta huomattavasti juostavampaa. Meillä imetys tosiaan loppui n. 6kk kohdalla meidän molempien “toiveesta”. Meikäläinen alkoi olemaan aika väsynyt siihen hommaan, eikä pikkuherrakaan ollut enää kovin kiinnostunut, kun lautasella oli muutakin tarjolla. Alkuun hormonit droppasi ihan kunnolla ja olin todella alakuloinen ja väsynyt. Kirjoitin niistä fiiliksistä enemmän tähän postaukseen. Alakuloa jatkui niin kauan kun vähensin imetystä, mutta n. viikko lopetuksen jälkeen mieli kirkastui ja fiilis onneksi parani. Rehellisyyden nimissä on aika ihanaa olla taas yksin omassa vartalossa ja koen pullosta syöttämisen yhtä läheisenä kokemuksena kuin imettämisen. Tosin sanottakoon, että lopetuksen jälkeen vaalin sylihetkiä ihan eri tavalla. Välillä jopa nukutan syliin, jotta voin vain tuijottaa ja silitellä pikkusta.

Yksi parhaista asioista viime viikkoina on ollut vuorovaikutus, josta saa niin paljon energiaa. On ihanaa miten pikkuherra tarttuu molemmin käsin mun kasvoihin ja haluaa (ehkä?) pusutella. Sen lisäksi on maailman parasta saada toinen nauramaan ja viihtymään. Kliseistä ehkä, mutta se pyyteetön rakkaus vain sulattaa sydämen.
.
Oikeastaan ainoa haaste viime viikkoina on ollut ensimmäisten hampaiden puhkeaminen, joka on luonnollisesti aiheuttanut hiukan epämukavuutta pikkuselle. Haastavia päiviä on ollut onneksi tähän mennessä vain muutama, mutta niitä luonnollisesti tulee ja menee. Apua hammaskipuihin ollaan saatu apteekista saatavasta iengeelistä, panadolista ja rintareppu-päikkäreistä.

Nyt nautin täysillä tästä ajasta, sillä tämä on just nyt ihanaa! Moni sanoo, että seisominen ja muu vauhdikas liikkuminen tuo pian omat haasteensa, mutta todella nautin niin kauan kun tätä suvantovaihetta kestää.