Tässä oltiin helmikuussa menossa taksilla kohti palaveria ja meidän bebe sai todennäköisesti alkunsa tän matkan aikana. …ja sinä senkin höpönassu! En sentään harrastanut seksiä taksissa, vaan sain sellasia mahakramppeja, että meinasin pyytää kuskia kääntämään nokan kohti sairaalaa. Muutama viikko myöhemmin sain tietää gynellä, että nämä mahakrampit vasemmassa munasarjassa oli nimenomaan hedelmöittymisen merkki. Niitä ei tosiaan kaikille tule ollenkaan, mutta meikäläiselle todellakin tuli!
Tässä makoilen meidän Portugalin ihanassa pienessä Airbnb:ssä, jossa on tullut oleiltua useamman kerran Almadan tehdasvierailuilla. Tosin hullua ajatella, että edellisestä kerrasta on jo vuosi! Portugalille on tullut ihan oma paikka mun sydämeen ja toivon että päästään tänä vuonna sinne takaisin.
Zalandon kamppiskuva, jonka otin silloin kun vielä “piilottelin” raskautta. Tässä pohdin, että huomaattekohan te mahan pyöristyneen. Näin jälkikäteen ajateltuna, tuskin ?
Keväällä meidän double date vuoden 2020 tyyliin. Fiilisteltiin raskausuutisia ja pohdittiin yhdessä hankintoja. Niin uskomattoman ihanaa oli jakaa raskausaika ja ennen kaikkea tämä vauva-arki Lindan kanssa. Vertaistuki on niin arvokasta!
Tämä mahakuva oli jostain viikon 20 tiimoilta, kun paljastin että meille tulee poika. Siellä se pikku-Milton lymyilee. ?
Kuvattiin tämä kuva kesäkuussa rannalla, eikä tosiaan kuvan seesteisestä fiiliksestä uskoisi, että taustalla joku mieshenkilö huuteli mulle solvauksia jatkuvalla syötöllä. Kymmenen minuutin ajan (siinä samalla kuvatessa) kuuntelin kuinka “helvetin läski olen ja mun ei tulisi olla kameran edessä”. Jestas ihmisiä oikeasti!
Tässä kuva siitä ainoasta kerrasta, kun nähtiin meidän raskauksien aikana. ? Päällä tietysti Almadaa, vaikka kuva on otettu heinäkuussa, kaksi kuukautta ennen meidän brändin julkistamista.
Uusia tuotteita ollaan suunniteltu koko syksyn ajan ja päästään ihan pian taas vauhtiin! Almadan IG:n puolella on jo muutamia kuvia uusista tuotteista. Kannattaa seurailla siellä, jos uudet lanseeraukset kiinnostaa.
Uni on yksi kiinnostavimmista asioista vauva-arjessa. Alkuun tietämättömänä pelkää, miten kaikki menee, ja yhtäkkiä huomaa kahlanneensa jokaisen Googlesta löydetyn artikkelin vauvan uneen liittyen, ja tietoa on päässä parin väitöskirjan verran. Ennen vauvaa en asiaa juuri osannut murehtia, mutta ekoina vauvaviikkoina (ja erityisesti niinä haastavampina aikoina) uni ja erityisesti nukahtaminen tuntui ihan rakettitieteeltä.
Ensimmäinen kuukausi kului meillä tosi mallikkaasti unen suhteen. Vauva piti alkuun jopa herättää kolmen tunnin välein syömään, jotta saatiin poika kasvamaan. Pian hän oppi heräämään itse, ja väliä sai venyttää neljään tuntiin – täydellistä. Haasteet alkoivat tiheän imun vaiheessa viikolla 4, kun vauva ei ollut tyytyväinen missään muualla kun rinnalla, eikä nukahtamisesta tullut mitään. Siitä seurasi tietysti yliväsymys, joka on se kauheista kauhein skenaario. Huutoitkua ja sätkimistä eikä silloin oikein mikään tunnu auttavan. Siitä kirjoittelin enemmän tähän postaukseen, se oli nimittäin aikamoista show’ta se – siitä kuitenkin selvittiin!
Tiheä imu kesti meillä on-off kaksi viikkoa ja sen jälkeen yöunet palautuivat takaisin suht normaaleiksi. Tässä kohtaa perehdyin enemmän vauvan uneen sekä sopiviin rutiineihin. Päätin, että nyt kun vauva ei ole ihan vastasyntynyt, niin olisi hyvä aika alkaa tukemaan tarkempaa päivärytmiä.
Unirutiinit menee meillä kutakuinkin näin:
07:30 Milton herää 9:00 ensimmäiset 1,5h päikkärit (lenkillä tai parvekkeella) 12:00 2-2,5h päikkärit (parvekkeella tai sängyssä) 16:00 viimeiset 1,5h päikkärit (lenkillä)
18:30-19 aloitetaan iltarutiinit. Luen iltasadun ja syötän molemmat rinnat. Joksu vaihtaa vaipan, kapaloi ja kuuntelee Miltonin kanssa tuutulaulut hänen huoneessaan Milton sylissä. Milton lasketaan sänkyyn ja Joksu odottaa huoneessa että hän nukahtaa. Välillä nukahtaa heti ja välillä menee vartti.
Alkuun Milton nukahti aina rinnalle ja sillä mentiin, mutta nyt ollaan pikku hiljaa haluttu opettaa hänet nukahtamaan itse. Hän on sen verran rauhallinen kaveri, että omaksui uuden tavan muutamassa illassa. Harjoiteltiin niin, että Joksu pysyi Miltonin huoneessa nukahtamiseen saakka, ja ne muutamat illat kun alkuun tuli pientä itkua, niin Joksu nosti hänet syliin ennen uutta yritystä. Oltiin hämmentyneitä, miten nopeasti hän kuitenkin oppi! Uskon, että sillä että nimenomaa Joksu oli huoneessa nukuttamassa oli osuutta asiaan, sillä hän on niin rauhallinen eikä tosiaan tuoksu maidolta. ? Tietysti välillä tulee edelleen haastavampia iltoja ja öitä, jos päivärutiinit ovat radikaalisti poikenneet normaalista kuten kovimpina pakkaspäivinä, kun lenkit jäi väliin. Sillon nukutan rinnalle ja se on ihan ok. Meille merkittävin muutos ja oivallus oli se, kun kokeiltiin laittaa Milton oikein aikaisin nukkumaan. Tajuttiin, että sitä ennen nukahtamisvaikeudet olivat suurimmaksi osaksi johtuneet siitä, että Milton oli liian väsynyt nukahtaakseen -ajatelkaa!? Kun nukkumaanmenoa aikaisti, niin noita yliväsymyskohtauksia ei ole enää tullut. Alkuun sitä jotenkin “järkeili”, että vauva nukkuisi väsyneenä parhaiten, mutta niin se ei suinkaan ole. Eli kokemuksesta viisastuneena voin sanoa, että valvottaminen illalla ei kannata.
Pitkään myös vierastin ajatusta tarkoista rutiineista, koska arki on mulla aikaisemminkin toiminut paremmin ilman niitä. Mutta nyt kun olen saanut tämän toimimaan, niin olen ihan taivaissa! Tiedän, että Milton varmuudella nukkuu päikkäriaikoina, eli tiedän myös varmuudella, että saan omaa aikaa juuri tiettyinä aikoina päivästä. Se auttaa päivien suunnittelussa ihan hurjasti! Pakko myös sanoa, että rutiinit kyllä vaati alkuun kärsivällisyyttä. Nimittäin meikäläinen purskahti kerran jos toisenkin itkuun, kun koitin saada Miltonia lounaspäikkäreille parvekkeelle, eikä siitä meinannut tulla mitään. Sinnikkyys palkitaan näissä unihommissa onneksi melko nopeasti, me huomattiin jo parissa päivässä ero. Vanhemmat palkitaan ihanilla hymyillä ja nauruilla!
22:00 unisyötän Miltonin. Nostan hänet sängystä syliini ja houkuttelen unissaan tissille. Välillä saattaa mennä muutama minuutti, ennen kun hän hiffaa syödä, mutta jostain syystä hän ei ole kertaakaan herännyt tähän. Uni on sen verran syvää, että syötän yhden tissin ja annan pullosta päälle, sen jälkeen tyyppi on kanttuvei. Tässä kohtaa menen myös itse nukkumaan.
03:00 ensimmäinen herätys. Tässä kohtaa nälkä on yleensä kova ja syötän molemmat rinnat. Molemmat nukahdetaan nopeasti uudelleen.
05:00 seuraava herätys. Vaipan vaihto, syöttö ja takaisin unille.
07:30 Milton herää tai herätän hänet. Ruokaa, aamutoimet ja aktivointia ennen ekoja päikkäreitä!
Jokainen perhe tekee tietysti parhaaksi havaitsemallaan tavallaan, mutta olitte kovasti toivoneet meidän nukkumisesta postausta. Me ei olla vielä koettu tarvetta unikonsultille, mutta voi tietysti olla, että myöhemmin asiat vielä muuttuu. Muutama ystävä on suositellut Sleepy.fi -unikonsulttia, eli jos kaipaatte apua, niin kannattaa kurkata toi. Luin itse Laura Anderssonin “Voit Nukkua” -kirjan ja se oli äärimmäisen kiinnostava ja hyödyllinen. Ihanan kevyesti kirjoitettu eli ei liikaa tieteellistä unijargonia.
Meille tärkeimpiä unioppeja: – riittävä uni, eli kolmet riittävän pitkät päikkärit
– itse nukahtamisen taito / sen harjoittelu, sillä silloin vauva havahtuessaan pystyy nukahtamaan uudelleen, jos ei ole nälkä. Tämä on myös auttanut siinä, että yleensä päikkäreille ei tarvitse enää nukuttaa vaan hän nukahtaa itse. Toki varmasti rytmillä on myös osuutta asiaan. Tätä ei tosin kannata miettiä vielä vastasyntyneen kanssa.
– tarpeeksi ajoissa unille
– rutiinit! Ne tekevät nukuttamisesta pitkällä tähtäimellä helpompaa.
Apukeinot: tarrakapalo ja white noise. Ne on aina sänkyyn nukuttaessa käytössä.
Nämä kuvat otettiin Zalandon kamppista varten ja tästä takista tuli Instagramin puolelle niin paljon kyselyitä, että päätin jakaa täälläkin. Kyseessä oon H20 Fagerholt -merkin takki, itselleni ihan uusi tuttavuus.
Tiger of Sweden Sweater (kuvauslaina Zalandolta) H20 Fagerholt Coat (kuvauslaina Zalandolta) Miista Boots
