#cleaneating

Olemme viime aikoina kovasti puhuneet ystäviemme kanssa elämäntavoista, ja enimmäkseen siitä kuinka hyvät elämäntavat vaikuttaa positiivisesti kaikkiin elämän osa-alueisiin – ainakin niin kauan kun elämä ei pyöri pelkästään fitneksen ympärillä. 
 
Itse syön n. 75% ajasta todella terveellisesti. Miksi? Koska yksinkertaisesti rakastan terveellisiä ruokia! Ei siinä sen kummempaa syytä minulle ole. En voisi kuitenkaan kuvitella eläväni joka ikistä päivää orjallisesti grammantarkkaa ruokavaliota noudattaen, tai käyväni salilla verenmaku suussa. Olen sponttaani ihminen ja mielestäni satunnainen herkuttelu on täysin tervettä, enkä nyt puhu mistään pienestä raakasuklaapatukasta. Mielestäni kun terveellinen peruspohja ruokavalioon on hallussa, satunnaiset herkkuhetket saavat tulla kun siltä tuntuu, eivätkä aiheuta stressiä.

 

Törmään todella usein motivaatioteksteihin, jossa ei ole enää urheilun ilosta tietoakaan!
No pain, no gain” “If you aren’t going all the way, why go at all?” “Unless you puke, faint or die, keep going.” Tietenkin on hienoa, että ihmiset jatkuvasti hakevat inspiraatiota väliltä puisevalta tuntuvaan urheiluun, sparraavat toinen toisiaan, ja pyrkivät kehittymään siinä mistä nauttivat. Kunhan vaan tekemisessä pysyisi mukana mielekkyys ja hyvä fiilis! Musta tuntuu että tämä ajankohtainen fitness-buumi on tuonut sosiaaliseen mediaan sellaisen tietyn paineen. Normaali hyvän fiiliksen ja terveyden vuoksi harrastettu liikunta ei tunnu olevan enää kenenkään agendana, vaan urheilla täytyy tosissaan, kovat tavoitteet mielessä sekä jatkuvasti muihin vertaillen. Jokainen toki treenatkoot miten itsestään hyvältä tuntuu ja jyrsikööt vaikka selleriä kellon ympäri. Mulle on vaan tullut viimeaikoina useammankin kerran sellainen tunne, että se niinkutsuttu liikunnan ilo, joka saa mutkin lähtemään salille useana iltana viikossa, on vaihtunut rankkaan suorittamiseen. 
 
 Ruokavalio on sitten vielä toinen asia. Parhaassa tapauksessa ruokavalio tukee urheiluharrastusta, auttaa lihaksia kehittymään, pitää mielen pirteänä ja niin edelleen. Monipuolisesti, kohtuudella, omalle kropalle toimivia juttuja… Tässäkin asiassa maalaisjärki sekä oman kehon kuuntelu antaa varmasti parhaat tulokset! En suinkaan laske syömiäni kaloreita tai punnitse raaka-aineitani, en näe todellakaan tarvetta siihen. Ja muutaman ystäväni kanssa asiasta jutelleena totesimme, että kun sille tielle lähtee niin kohta ei osaa muuta ajatellakaan!

Jos aina kieltäytyisin herkutteluillasta “dieettini” varjolla, en nauttisi elämästäni täysin. Ja jos tekisin niin, niin mitä saavuttaisin sillä? “Täydellisen vartalon” jonain päivänä ja mitä sitten? Taputtaisin itseäni päähän ja sanoisin “hyvä.” Minusta se ei vaan ole sen arvoista! Voisin paasata vielä pari a4:sta aiheesta kuka tai mikä määrittää kuvamme tuosta mystisestä täydellisestä vartalosta, mutta tyydyn vain toteamaan tähän sen, että kaikilla meillä on varmasti yhtä uniikki kauneuskäsitys kuin on ulkonäkömmekin. Yksi meistä tähtää antiikin kreikkalaista muistuttavaan kuparisen pumpattuun kuosiin, toinen ylistää naisellisen pehmeitä kurveja. Toinen ei ole toista parempi, ja antaa siis kaikkien kukkien kukkia!

Olen hyvä juuri tällaisena, nautin elämästäni. Nautin hikisistä hetkistä salilla ja siitä ravintorikkaasta super smoothiesta aamuisin. Yhtälailla fiilistelen kolmen ruokalajin illallista ulkona tai vaikka banana bread -kestejä Vivven kanssa. Elämä on elämistä varten.

 

I have been thinking about this new huge fitness trend a lot lately, and I’d wanted to say a thing about it. The way I see it, eating clean most of the time gives a great base for a happy and healthy life, and when you have a good base, having yummy treats every now and then doesn’t matter at all. 
I understand and respect people having different goals with training and eating well, but I really think that the overall attitude right now is so extremely fitness concentrated “no pain no gain”- minded, that we have forgotten about that amazing, yet simple happiness that you get from exercise. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

1 comment

  1. Venla August 30, 2013

    Vihdoinkin joku toi tämän puolen tästä vallitsevasta fitness-buumista esiin!

    Itse syön (ainakin itseni mielestä) terveellisesti eli sen viisi kertaa päivässä, ja pyrin syömään joka aterialla hedelmiä/kasviksia sen vanhan tutun lautasmallin mukaan. Ruokaa syön niin paljon, että tulen täyteen eli tarvittaessa haen sitä lisää enkä juuri punnitse ruoka-aineita grammojen tarkkuudella. Herkuttelen myös silloin kun mieleni niin tekee. Liikuntaa harrastan aina silloin tällöin, ja vähintään tulee joka päivä pyöräiltyä yliopistolle se 3km. En ole langanlaiha, ylipainoinen tai ns. nykyaikainen-fitness vaan normaalipainoinen ja solakka. Koen ja tiedostan olevani normaali kokoinen, liikkuvani tarpeeksi ja syöväni terveellisesti, mutta siltikin tämä jatkuva fitness-buumi ja sen esiintyminen mediassa on saanut minut kyseenalaistamaan kaiken tämän, että “elänkö enää tarpeeksi terveellisest?i”.

    Harrastin nuorempana koripalloa kymmenen vuotta (lopetin n. 3vuotta sitten), ja en silloinkaan urheilijana joukkueen kanssa noudattanut minkäänlaista erityistä ruokavaliota vaikka treenejä ja itse pelejä saattoi parhaimmillaan olla yhteensä 6kpl viikossa. Meillä olikin normaalia vaikkapa aina pelireissujen lopuksi käydä Hesburgerissa syömässä. Tuntuu, että nykyään tämän fitness-buumin takia tälläisen roskaruuan syöminen ei tulisi kuuloonkaan.

    Onhanse ilahduttavaa, että ihmiset nykyään panostavat vartalonmuokkaukseen monipuolisesti ja pyrkivät tekemään sen terveellisiä keinoja käyttäen. Mutta pelkäämpä pahoin, että tästäkin ilmiöstä alkaa jossain vaiheessa paljastua niitä huonoja puolia vrt. laihuuden ihanne- laihduttaminen -syömishäiriöt.

    On jotenkin todella vaikeaa nyt pukea omia ajatuksia sanoiksi tässä kommentissa, mutta olen täysin samaa mieltä kanssasi tämän asian suhteen!:)

    Reply