Täydellinen juhlalook

kaupallinen yhteistyö SENSAI

Juhlakausi alkaa ja eihän sitä enää edes muista, että miten laittaudutaan…? I got you covered! Yksi mun omista suosikkilookeista, erityisesti pikkujouluihin on tämä. Tukka simppelisti kiinni, vaaleaa päälle ja kirkasta punaa huuliin kruunaamaan kokonaisuuden.

En käytä useasti punaista huulipunaa, mutta pikkujouluihin se on juuri se täydellinen jouluinen mauste. Ja kun päällä on valkoista, niin kokonaisuus näyttää ihanan raikkaalta – eikö vain?

Nämä kaksi tuotetta yhdessä takaa aivan upean meikkipohjan! Glowing Base tuo nimensä mukaisesti kauniin kuullon ja Flawless Satin Foundation on ihanan kevyt ja kuulas meikkivoide, jota voi halutessaan kerrostaa peittävämmäksi.

Tätä komboa käytän myös arjessa todella usein ja iho näyttää mielestäni todella hyvältä. Meikkivoide tasoittaa hyvin ihonsävyä, mutta jättäen sen silti kuulaaksi. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Kannattaa käydä lähimmässä SENSAI-pisteessä arvioimassa oma sävy ja pyytämässä vaikkapa testeri kotiin fiilisteltäväksi. Käytän hiukan omaa ihonsävyäni tummempaa honey beige-sävyä, sillä meikkivoide on sen verran kevyt, että se sulautuu ihoon levittäessä kauniisti.

Jos hakusessa on vielä se täydellinen huulipuna, niin ei tarvitse etsiä enää! SENSAI 02 on täydellinen klassinen punainen, joka ei tunnu yhtään kuivalta huulilla ja kestää kauniina läpi illan. SENSAI-valikoimasta löytyy myös samaan sävyyn huultenrajauskynä.

Tämä look otti oikeasti viisi minuuttia! Punasilla huulilla saa kyllä ihanan helposti ja nopeasti loihduttua juhlavampaa ilmettä.

P.S. Muistakaa liittyä SENSAI Clubiin, jos haluatte eksklusiivisia tarjouksia ja tuotenäytteitä. ❤️

KUULUMISIA

Kuvasin tän teille muutama viikko sitten! Editointi vähän venähti, mutta toivottavasti tykkäätte tämmösestä perushöpöttelystä!

10 kuukautta vauvan kanssa

Kohta tyypillä on jo vuosi mittarissa! Nyt todella ymmärrän, kun sanotaan että vauvavuosi menee nopeasti. 9 kuukauden päivitys jäi välistä, kun meillä vähän väsy painoi. Kesällä nukuttiin pitkästä aikaa huonosti, oli ensimmäiset flunssat, hampaat ja ihan yleinen meno alkoi myös olemaan aika kova tyypin tutkiessa maailmaa. Nyt kymmenen kuukautta mittarissa ja pari levollisempaa viikkoa takana. Saatiin unet takaisin kuntoon (syliin-sänkyyn) unikoululla ja se oli tällä kertaa huomattavasti nopeampi ja kivuttomampi prosessi kun edellisellä kerralla, joskus 5-6 kuukauden kohdalla. Aikaisemmin kesällä olin niin väsynyt, että en jaksanut taistella ja annoin öisin / välillä päikkäreille pulloa sänkyyn. Mikä on tietysti monesta ihan no-no, mutta välillä tarvitsee vain mennä helpomman kautta. Onneksi sen poisjättäminen ei tuottanut suuria haasteita, ihan vain muutamat vaikeammat päikkärit. Että sitä onkin energinen, kun koko perhe on nukkunut yönsä hyvin ja päikkäreilläkin ehtii tekemään jotain. Olin tässä parissa kuukaudessa ihan unohtanut, että minkälaista on olla kunnolla levännyt. Kohti uusia vaiheita siis! ?

Tämä 10kk on ollut taas ihanaa aikaa! Flunssien, hampaiden ja kuumien helleöiden jälkeen osaa kyllä arvostaa smooth sailingia, vaikka se kestäisi vain hetken. Tässä iässä lapsi on vielä vähän vauva, mutta jo niin oma persoonansa – siinä on jotain niin sympaattista! Ekat taidot tuo niin paljon iloa koko perheelle, jotain sellaista mitä ei ole koskaan aikaisemmin kokenut.

Arki tuntuu myös nykyään tosi selkeältä, eikä ainakaan tällä hetkellä raskaalta. Päivärytmi on aina aika samanlainen ja tosi toimiva, vaikka en pidäkään mistään tarkasta rytmistä kiinni. Herra nukkuu kahdet 1-2h päikkärit ja menee edelleen seiskalta nukkumaan. Päivät myös sujuu nopeammin, kun nykyään pystyy kunnolla leikkimään ja käymään puistossa.

Vaikka arki sujuukin rutiinilla ja nautin kovasti tästä ajasta, niin on sanottava että tunnen ajoittain myös riittämättömyyden tunnetta. Sitä niin haluaisi olla läsnäoleva äiti, puoliso, ystävä ja vielä suorittaa työt kunnialla. Ei auta kun olla itselleen armollinen ja tunnustettava, että tämä on pieni aika elämästä ja en voi odottaa itseltäni samaa kuin aikana ennen lasta. On vain priorisoitava asioita uudella tavalla ja mietittävä, että mikä tuottaa iloa ja mikä ei, mikä on välttämätöntä ja mikä ei.

Vaikka tässä ollaan jo kymmenen kuukautta eletty perheenä, niin koko ajan tapahtuu ja vaiheita tulee ja menee. Se ei kuulemma ihan heti ole loppumassa! ? Mitään en silti vaihtaisi. Se fiilis kun näkee aamulla tyypin hymyn on jotain niin korvaamatonta. Puhumattakaan siitä, kun on poissa lapsen luota asioilla ja oikein odottaa että pääsee näkemään.